Eilen oli lähtijävalmennus kaikille suomalaisille jotka lähtevät Allianssin kautta tänä syksynä jonnekin päin maailmaa. Tajusin että omaan lähtööni on reilut kaksi viikkoa aikaa enkä ole selvittänyt Koreasta vielä juuri yhtään mitään. Myös rokotukset ovat vielä hankkimatta joten se asia täytyy hoitaa heti maanantaina. Ainakin B-hepatiitti ja Japanin aivokuume. Tajusin myös etten ole löytänyt kartalta edes koko paikkaa minne olen menossa mutta uskoin silti vakaasti sen olevan olemassa. Pienen asiaan perehtymisen jälkeen paikka todellakin löytyi! tuntui hurjalta katsoa Google mapsin satellittikuvaa Jindon kylästä. Siellä ei ole yhtään mitään . Maaseutua ja vuoristoa.

Olen lainannut kirjastosta kolme Koreaa käsittelevää kirjaa, joihin aion vielä perehtyä. Lisäksi tilasin "Opi Koreaa" cd-rompun jonka käytön aloitin tänään. Osaan sanoa jo kyllä ja ei. Harmikseni rompulla tosin opetaan ainoastaan sanoja ja sanontoja, eikä laisinkaan kielioppia, joten en tunne oppivani niin tehokkaasti kuin se olisi mahdollista. Kun en ymmärrä lauserakenteita, tuntuu turhauttavalta opetella lauseita. Aion vielä kerätä oman leikekirjani Koreasta missä on perustiedot maasta, paikasta minne olen menossa, kulkuvälineistä, yleisimmät sanat mitä saatan tarvita jne. Sitä sitten kannan mukanani ja kirjoitan sinne luultavasti myös päiväkirjaa tuntemuksistani aina kun jokin asia menee päin vattua .

Myös työtehtäväni paikan päällä askarruttaa minua hieman. Meillä on kahden päivän orientaatio Soulissa ennen töiden alkamista mutta toistaiseksi en tiedä paljoakaan. Green Dream School on vaihtoehtoinen koulu joka keskittyy perinteisiin Korean kulttuureihin, ekoviljelyyn, vieraisiin kieliin, itsenäiseen opiskeluun sekä rauhan ja yhteisön rakentamiseen. Koulu haluaa tarjota oppilailleen monikulttuurisia aktiviteetteja ja ohjelmia jotta oppilaat saisivat tutustua uusiin kulttuureihin tämän projektin kautta. Tässä kohtaa meikäläinen astuu kuvioon.

Vapaaehtoiset ohjaavat ja osallistuvat monikulttuuristen oppituntien pitämiseen (kertovat omasta maastaan ja opettavat englannin kieltä). Mukaan pitäiskin kuulemma ottaa suomalaista musiikkia ja vaatteita, suomalaisia ruokareseptejä ja ruokia. Noh, minä kun olen mestarikokki ja tuota suomalaista musiikkiakin tulee kuunneltua niin älyttömän paljon että luultavasti Korealaiset saavat tutustua lähinnä salmiakkiin ja Five Minutes for Myselfiin . Vapaaehtoiset osallistuvat myös ekoviljelyyn oppilaiden kanssa joten pääsen luultavimmin kasvattamaan kukkia, vihanneksia, työskentelemään riisipellolla ja niinpoispäin

Vapaaehtoiset saavat myös järjestää omia aktiviteettejä oppilaille koulun jälkeen esim. tanssi, laulu, pelit tai ihan mitä tahansa sitä nyt haluaakaan opettaa. Ja tämä on se syy miksi juuri Etelä-Korea ja miksi juuri tämä työ. Toivon saavani pitää draamakurssia paikallisille nuorille ja kenties saada aikaan jonkinlaisen devising-esityksen heidän omista aiheistaan. Katsotaan miten käy. Minkähänlainen englannin kielen taito sielläpäin edes on?

On vielä paljon opittavaa paikallisista tavoista ja kulttuurista. Kun en osaa kieltä enkä kirjoitusmerkkejä, pelkään eksyväni pahemman kerran... Siellä päin maailmaa ei myöskään toimi meikäläisten puhelimet joten ensimmäinen tehtäväni onkin yrittää löytää jostain paikallinen puhelin ja liittymä. Toivottavasti Jindossa on edes netti.