Huomenna alkaa vihdoin taas tavallinen arki, koulu käynnistyy jälleen ja saan palata vielä pariksi viikoksi opetustehtäviin. Kulunut viikko on ollut raskas. Viikko sitten maanantaina koulu suljettiin viikoksi ja tänään on tuon poikkeusjärjestelyn viimeinen päivä. Vihdoinkin. Koska minulla ei ollut varaa matkustella, ovat päivät kuluneet lähinnä tappamalla aikaa, pääosin internetin seurassa. Olen mm. katsonut melkein kolme tuotantokautta South Parkkia ja kaksi elokuvaa.

Tiistaista torstaihin olimme Intanin kanssa koulumme historianopettajan luona vierailemassa. Sielläkin päivät kuluivat lähinnä netissä, sillä hän ei puhu englantia kuin muutaman sanan. Keskiviikkona ja torstaina vietin muutaman tunnin koulumme savityöluokassa viimeistelemässä töitäni, mikä oli melko mukava ja luova tapa tappaa aikaa. Perjantaina vietin tunnin tyhjässä asuntolassa laulaen ja lauantaiaamuna hyppäsin vihdoin bussiin kohti Musangsan temppeliä.

Koreassa on mahdollisuus kokeilla elämää buddhalaisessa temppelissä ”templestay” ohjelman kautta. Eri temppelit ympäri Koreaa ottavat vierailijoita yhden vuorokauden tai muutaman päivän ajaksi pientä korvausta vastaan. Valitsin Musangsan temppelin siksi koska sinne ei ole älyttömän pitkä matka ja koska temppeli on kansainvälinen, eli kielenä toimii englanti. Alunperi olin hyvinkin innostunut templestaysta, mutta nyt koska takanani oli viikko tylsyyttä ja oman pään sisällä olemista muutenkin, tuntui temppeliin lähtö jopa hieman ahdistavalta.

Paikalla piti olla ennen klo 15 mutta saavuin temppelille jo klo 13 tienoilla. Reitti ei ollut helppo. Ensin piti matkustaa bussilla Daejonin kaupunkiin, ottaa taksi bussiasemalta juna-asemalle, ottaa toinen bussi juna-asemalta lähelle Musangsaa ja päätepysäkiltä ottaa jälleen taksi temppelille. Kun saavuin paikalle, minulle näytettiin huoneeni jonka tulisin jakamaan toisen vieraan kanssa. Huone oli tilava ja siellä oli myös oma kylpyhuone. Tämän jälkeen menimme vaatevarastoon ja sain asukseni harmaat väljät pussihousut ja harmaan liivin. Meitä oli opastettu ottamaan mukaan pitkähihainen t-paita jota pidettiin liivin alla. Aikaa oli vielä kosolti joten ehdin ottaa pienet päiväunet huoneessani.

 

Ennen kolmea sain kämppäkäverin. Korealainen keski-ikäinen nainen joka asuu Los Angelesissa. Hän on buddhalainen ja oli tietenkin usein vieraillut eri temppeleissä. Tämäoli kuitenkin hänen ensi kertansa Musangsassa. Kävi ilmi että hän oli sunnuntaina ajamassa etelään, kohti Hwaeomsan temppeliä ja että kouluni olisi matkan varrella. Pääsisin siis hänen kyydissään Musangsalta takaisin koululle!

Kolmelta kokoonnuimme Zen-huoneeseen.

 

Siellä tummaihoinen munkki kertoi meille buddhalaisuudesta ja temppelin ohjelmasta. Osallistumassa tänä viikonloppuna oli (temppelin munkkien ja nunnien lisäksi) minä, lämppäkaverini Su In ja USAlainen Jennifer. Munkki kertoi meille miten buddhalaisuudessa on tarkoitus päästä vapaaksi maallisten asioiden ja itse asiassa kaikkien asioiden haluamisesta ja harjoittaa ns. ”en tiedä” -mielentilaa missä ei ole mielipiteitä. Hän antoi esimerkin siitä että esim. elokuvien katselussa ei sinänsä ole mitään pahaa (eikä hyvää) mutta heti kun meille kehittyy tarve katsella elokuvia, tulemme onnettomiksi jos emme näe niitä. Siitä syystä tie onneen ja rauhaan käy sen kautta että meillä ei ole mitään tarpeita, eikä edes varsinaista identiteettiä sillä kaikki on yhtä samaa maailmaa. Hän neuvoi meitä myös miten kumarretaan buddhalle tullessamme huoneeseen missä on buddhaveistos ja myös miten kumarramme temppelin edesmenneen perustajan ja opettajan kuvalle.

(Video oikeaoppisesta kumartamisesta löytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=3sTpXDY_xss)

Munkki myös neuvoi meitä että meditaation aikana meidän tulisi esittää sisäänhengittäessä itsellemme kysymys ”Kuka minä olen?” ja uloshengittäessä vastata siihen ”En tiedä”. Pääasia on välttää se että mielemme lähtee harhailemaan ja keskittyä sen sijaan kyseiseen hetkeen ja tilaan.

Klo 16.30 oli maukas illallinen (mm. tummaa paahtoleipää ja cheddaria!!!) ja klo 18 kokoonnuimme buddhahuoneeseen mantraamaan. Mantra kesti n. 40 min. ja sisälsi erilaisia ”lauluja” koreaksi ja englanniksi jotka saimme lukea meille osoitetuista vihkosista. Lauluihin kuului myös tietty määrä kumarruksia.

(Heart Sutra -mantra jonka lauloimme englanniksi löytyy osoitteesta http://www.fraughtwithperil.com/blogs/rbeck/archives/000610.html rullaa alas kuvan kohdalle, mantran teksti on kuvan ympärillä. Sivulla on myös linkki mantran kuuntelemisen)

Seitsemältä menimme takaisin Zen-huoneeseen jossa oli istumameditaation aika. Käytännössä tämä tarkoittaa site että istumme ringissä kasvot seinään päin risti-istunnassa 40 min. kerrallaan liikkumatta. Tehtävä ei ollut helppo mutta selvisin siitä kunnialla. Klo 19.40 menimme Jenniferin ja Su Inin kanssa hetkeksi teehuoneeseen jutustelemaan ja yhdeksältä illalla oli aika käydä nukkumaan.

Nukuin levottomasti. Herätys oli klo 3.00 aamulla ja ohjelma alkoi klo 3.25 Zen huoneessa jossa teimme 108 kumarrusta. (Tänään sattuu reisiin) Klo 4.00 menimme jällee buddhahuoneesen mantraamaan puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen klo 4.40 oli taas istumameditaation aika Zen-huoneesa. 40 minuuttia istumista, 10 min. tauko ja jälleen 40 min. istumista. Klo 6.05 oli aamupalan aika. En tullut läheskään täyteen pienestä määrästä riisipuuroa ja tofua mutta jo klo 6.30 oli aika tehdä töitä. Sain tehtäväkseni mopata asuntolan portaat. Alakerrassa Jennifer jynssäsi vessoja. Klo 7.20 kokoonnuimme ruokalaan. Esittelimme itsemme, joimme teetä, jonka kylkiäisenä saimme taas mm. hyvää paahtoleipää ja hedelmiä ja keskustelimme vapaasti aina aamukahdeksaan saakka.

Kahdeksan jälkeen Su In joutui lähtemään ja minä lähdin hänen kanssaan saadakseni kyydin takaisin koululle. Jouduin siis jäämään paitsi muutamasta aktiviteetista temppelissä mutta ehkäpä ensi kerralla minulla on aikaa osallistua myös niihin.

(Koko ohjelma ja tietoa Musangsan temppelistä löytyy osoitteesta http://www.musangsa.org/english/sub04/sub04_4.php)

Puoli kymmeneltä aamulla olin jo takaisin Anseongissa. Kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja läksin takaisin koululle. Kymmeneltä olin jälleen tyhjässä asuntolassa. Intan lähti viikonlopuksi Seouliin joten olin todellakin ainut ihminen koko tontilla. Päivä oli tylsyyden huippu. Olin liian levoton ottamaan edes päiväunia joten istuin lähinnä koko päivän yksin huoneessani ja surffasin netissä. Illalla englanninopettajamme tuli hakemaan minut illalliselle. Intan tulisi koululle vasta maanantaina joten vietin yön yksin aution koulun tyhjässä asuntolassa. Olo oli ankea.

Tänään kuitenkin heräsin hyvillä mielin pitkien yöunien jälkeen sillä tänään oppilaat tulevat takaisin koululle ja tavallinen arki alkaa jälleen! Mieltäni piristää myös se että kahden viikon kuluttua olen jo mukavasti kotona Suomessa ja koko tämä reissu on enää vaan muisto hyvin kummallisista kolmesta kuukaudesta elämässäni :)