Taas on yksi viikko takana ja täytyy sanoa että luultavasti tylsin sellainen tähän mennessä... Opetus alkaa sujua koko ajan paremmin. Yhteistyö Nicolaksen kanssa toimii ja oppilaat alkavat rauhoittua ja tajuta mistä teatterillisissa opetusmetodeissamme on kyse. Pääsin myös kokeilemaan koulun karaokekoppia ja yllätyksekseni löysin sieltä myös suomalaista musiikkia, Sonata Arcticaa ja Stratovariusta! Viikonlopun vietimme tällä kertaa koululla. Koska koeviikko oli alkamassa, oli viikonloppu tavallistakin hiljaisempi.

 

Perjantaina ei tapahtunut mitään. Luin kirjaa ja roikuin internetissä. Onneksi yksi opettajista on tuonut koululle kuulokkeet joissa on mikki, niin voin iltaisin puhua skypessä ilmaiseksi tietokoneen välityksellä rakkaani kanssa. Lauantaina lähdimme muutaman oppilaan kanssa kävellen lähimpään kaupunkiin, Anseongiin. Päivä oli kuuma ja viiden kilometrin matka kesti meiltä yli tunnin. Perillä söimme ja kävimme kaupassa. Liftasimme takaisin paikallisen maajussin autonlavalla, ja ilta meni taas kirjaa lukiessa ja netissä roikkuessa. Kaikki muut lukivat kokeisiin, joten oppilaista oli turha odottaa seuraa. Sunnuntaina satoi vettä, mutta englanninopettajamme päätti viedä meidät kävelyretkelle Maison -vuorten juurelle. Kyseessä on kaksi vuorta, jotka kaukaa katsottuna näyttävät hevosen korvilta. Siitä myös nimi Ma = hevonen, i = korva, son= vuori. Niimpä talsimme sateenvarjot kourassa toisen vuorista juurelle, jossa sijaitsi kaunis buddhalaistemppeli.

 

Vaikka olin kävellyt paljon sekä lauantaina että sunnuntaina, kärsin edelleen univaikeuksista. Reilun viikon verran olen nukkunut todella huonosti, heräilen monta kertaa yössä eikä uni meinaa tulla vaikka väsy on kova. Yleensä minulla on hyvät unenlahjat joten huono-unisuus tuntuu hieman oudolta.

 

Maanantaina täällä sitten alkoi keskiviikkoon saakka kestävä koeviikko, jonka aikana ei ole opetusta. Torstaina alkaa loma joka kestää seuraavaan maanantaihin saakka. Jotta emme olisi täysin toimettomina, oli rehtori järjestänyt meille maanantaiksi matkan Jeonjuun tutustumaan paikallisiin kouluhin. Kävimme englanninopettajamme  kanssa paikallisella ala-asteella sekä ylä-asteella. Jälkimmäisessä pidimme Intanin kanssa yhdeksäsluokkalaisten englannintunnilla esittelyn kotimaistamme. Jaoin taas salmiakkia maistiaisiksi kaikille ja tarvitsenkin sitä kohta lisää sillä kaikki loppui!

 

Tänään ei tapahdu mitään. Oppilaiden kokeet jatkuvat. Illalla opettajat tosin menevät kuulemma kaupunkiin oluelle ja meitä pyydettiin mukaan. Itse lähden mielelläni mutta kämppäkaverini kohdalla asia ei liene aivan sama. Uskontonsa takia hän ei mielellään osallistu illanviettoihin joissa tarjoillaan alkoholia, mutta tämä tosin lienee poikkeustapaus. Alkoholin nauttiminen on joka tapauksessa hänelle kiellettyä.

 

Huomenna lähden vihdoin viettämään lomaani Souliin! Aamulla meillä on vielä tapaaminen Nicolasen kanssa, sillä meidän täytyy suunnitella loman jälkeistä opetusta. Torstain aion viettää shoppaillen ja perjantaina saankin vieraan :) Rakkaani Suomesta tulee neljäksi päiväksi viettämään lomaa kanssani! Hän ei ole koskaan käynyt Aasiassa joten reissu on varmasti myös hänelle mielenkiintoinen kokemus. Stressaan tosin jonkin verran siitä että mitä tulemme tekemään neljän päivän aikana ja löydämmekö kaikki oikeat paikat, mutta pääasia on kuitenkin saada viettää aikaa yhdessä, vietimme sen sitten millä tavalla tahansa.

 

Olen lakannut laskemasta päiviä yhtä kiihkeästi. Olen myös lakannut stressaamisen siitä että ehdinkö nähdä ja kokea kaiken Koreassa matkani aikana. Minulla on täällä 81 päivää, enkä jaksa välittää jos muutama niistä menee ”hukkaan” sängyssä makoillen ja kirjaa lukien. Arki täällä tuntuu samanlaiselta kuin kotonakin ja välillä täytyy vain tappaa aikaa. Koti-ikäväkään ei ole musertava vaikka edelleen ajattelen kotia ja rakkaitani päivittäin, öistä puhumattakaan. Vajaan 8 viikon päässä minua odottaa kuitenkin suurella todennäköisyydellä loska, työttömyys ja uusi kulttuurisokki siitä että yhtäkkiä täytyykin syödä taas haarukalla ja veitsellä ja kaikki ymmärtävät mitä minä puhun!