Viime viikonloppuna olin Busanissa, joka on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki heti Soulin jälkeen. Olimme sopineet tapaavamme siella muutaman muun Koreassa olevan vapaaehtoistyöntekijän kanssa lauantaina klo 15, mutta en ollut ihan varma keitä kaikkia olisi tulossa. Kämppäkaveri Intan lähti Souliin tapaamaan omia ystäviään, joten ensimmäista kertaa matkustin Koreassa yksin. Otin bussin Anseongista (kaupunki missä koulumme sijaitsee) Janggye -nimiseen kaupunkiin, jossa vaihdoin bussia Busaniin, sillä Anseongista Busaniin ei mene suoraa bussiyhteyttä. Olin hieman hermostunut että osaisinko tehdä kaiken oikein, mutta suotta. Bussin vaihtaminen oli helppoa, ja koska osaan lukea jo paikallisia aakkosia, osasin lukea että mihin bussiin minun täytyy mennä.

 

Matka kesti yhteensä noin viisi tuntia, mutta yksin matkustaminen tuntui todella hyvätä. Tajusin että ensimmäistä kertaa koko matkan aikana en ole kenenkään toisen vieraanvaraisuuden tai aikataulujen armoilla, vaan täysin itsenäinen tekemään mitä haluan ja koska haluan. Koska perjantai-iltana podin taas melko suurta koti-ikävää, sai tämä lauantaiaamun oivallus mieleni taas aurinkoiseksi :)

 

Perillä Busanissa todella oli suuren kaupungin tuntua! Asemalta löytyi Mc Donalds ja ensi töikseni kävin ostamassa Family Martista kolmioleivän ja jääkahvin. Puoli neljältä paikalle ilmaantui Lai Lok Man joka on Hong Kongista, mutta kutsumme häntä Charleeniksi sillä hänen nimensä on joillekin vaikea lausua. Charleenin kanssa lähdimme tapaamaan Irinaa (Suomi) ja Kamilaa (Tsekki) joka olivat shoppailemassa muutaman metropysäkin päässä.

 

Onnistuime kuitenkin ymmärtämään väärin, sillä metropysäkit ovat hyvin samankuuloisia. Irina sanoi puhelimessa heidän olevan Nampo-dongissa, mutta Charleen kuuli heidän olevan Nopo-Dongissa, joten lähdimme täysin värään suuntaan. Lopulta onnistuime kuitenkin löytämään toisemme ja päätimme mennä syömään.

 

PIZZAA!!! Menimme nelistään pizzeriaan syömään pizzaa haarukalla ja veitsellä! Tuli todella kotisa olo! Ei riisiä, ei kimchiä, ei outoja mereneläviä, ei merilevää vaan tuttua ja hyvää pizzaa! Illallisen jälkeen oli jo pimeää, joten menimme rannalle, otimme valokuvia kaupungin valoista, ostimme hieman olutta ja menimme rannalle uudestaan.

Noin klo 23 päätimme lähteä viereiseen Vesta Spa&Sauna -kylpylään, jossa myös yöpyisimme. Maksu oli 9000 wonia, eli noin 5 euroa, joten aika edullinen kylpyläksi. Kylpylät Koreassa vain ovat hieman erilaisia kuin Suomessa...

 

Meille annettiin vastaanotossa pyyhkeet, pyjamat (sortsit ja t-paita), sekä lokeron avaimet. Naistenosastolle päästyämme laitoimme vaatteemme lokeroihin ja astuimme kylpylän puolelle. Koreassa kylvetään alasti, miehet ja naiset erikseen joten uimapukua ei tarvittu. Ensin kävimme suihkussa. Suihkussa istutaan pienen jakkaran päällä jossa on reikä ja jokaisen suihkun kohdalla seinässä on peili. Tilassa oli viisi eri matalaa allasta, kussakin eri lämpötila. Muistaakseni 37,38, 43, 44 ja sitten sellainen tavallinen viileävesiallas, joka vastaa meikäläisten uimahallin lämpötilaa. Paikassa oli mahdollisuus myös hierontaan, vartalopesuun ja erilaisiin ihohoitoihin mutta päätimme jättää mahdollisuuden käyttämättä. Löysimme myös 2 erilaista saunaa. Korealaisen saunan erikoisuus on se ettei niissä ole kiuasta lainkaan! Puista, kivistä tai savista huonetta lämmitetään seinien ulkoapäin, eikä saunassa ole siis myöskään vesihöyryä.

 

Tarpeeksi kylvettyämme, peseydyimme ja laitoimme pyjamat päällemme. Kolmannessa kerroksessa oli miesten ja naisten yhteinen lepotila, missa sijaitsi myös pieni kioski, pieni ravintola ja monia erilämpöisiä huoneita. Ymmärtääkseni Korealaiset kutsuvat niitä nimellä jimjilbang, lämmin huone. Huoneet toimivat kuten korealainen sauna, ei kiuasta mutta eri läpötiloja. Oli 40 astetta, 50, 60ja 70 muistaakseni, sekä yksi kylmä huone josa oli vain 12 astetta. Huoneissa käytiin pyjamat päällä, miehet ja naiset sekaisin mutta suihkuja tilassa ei ollut. en halunnut enää hikoilla joten piipahdin kussakin mutten viipynyt kauaa.

 

Irina ja Kamila ottivat oluet mutta minä ja Charleen tilasimme nuudeleita iltapalaksi. Nukkuminen tapahtui siellä mistä nyt lattialta sattui tilaa löytämään, ja lattia ei todellakaan ollut pehmeä! Jokainen sai kaksi pienta huopaa, toisen makuualustaksi ja toisen peitoksi. Molemmat huovat olivat paljon ohuempia kuin meikäläisten peitot ja tyynykin oli pieni, suorakaiteen muotoinen nahkalla päällystetty ”pesusieni” joten nukkuminen oli todella vaivalloista. Muutaman tunnin välttävien unien jälkeen kuitenkin nousimme, pukeuduimme ja lähdimme aamupalalle.

 

Tonnikalapaahtoleipää ja jääkahvia!!!!! Ah! Länsimaalaista ruokaa! Aikataulu oli hieman tiukka joten ehdimme käydä katsomassa ainoastaan Busanin tornia, söimme lounaan ja lähdimme takaisin kohti omia bussejamme. Irina ja Kamila tulivat palan matkaa samalla bussilla kanssani, mutta nukuimme kaikki melkein koko matkan. Vaihdoin bussia jälleen Janggyessa Anseongiin ja vastuuopettajamme tuli hakemaan minut pysäkiltä takaisin kouluun.

 

Mahtava viikonloppu kaikenkaikkiaan! Vaikka aikaa oli vain vuorokausi emmekä ehtineet nähdä juurikaan nähtävyyksiä, oli todella ihanaa viettää aikaa oman ikäisten ihmisten kanssa, puhua sujuvaa englantia ja välillä jopa suomea :) Ja takaisin koulun asuntolaan tullessani, eräs tyttö tuli iloisesti minua vastaan ja sain halin, oli mukava nähdä taas tutut kasvot myös koululla.

 

Illemmalla menin vielä päärakennukseen tietokoneelle ja vastuuopettajamme tuli sanomaan minulle ja Intanille että voisimme soittaa kotiin koulun puhelimesta. Yritin soittaa äidille, mutta hän ei vastannut joten soitin isälle ja puhuimme pitkät tovit. Oli mukava kuulla tuttu ääni, jonkun muunkin välillä kuin oman rakkaani jolle tulee soiteltua useamminkin...

 

Tasan 2kk vielä reissua jäljellä. Viikonloppuna meillä alkaa kymmenen päivän mittainen vapaa, sillä Koreassa juhlitaan Korealaista kiitospäivää, Chuseokia. Aion ainakin osan ajasta viettää Soulissa shopailleen ja rentoutuen, mutta katsotaan mitä muuta loma tuo tullessaan ;)