Palasin Koreasta reilu viikko sitten ja kiirettä on pitänyt siitä lähtien. Parit bänditreenit, neljä päivää studiolla äänittämässä ja pari työhaastattelua :) Samaan aikaan tuntuu siltä kuin ei koskaan olisi kotoa lähtenytkään mutta silti Suomea katsoo hieman erilaisin silmin. Uskon että vasta myöhemmin sitä osaa paremmin sisäistää ja ymmärtää kaiken mitä viimeisen kolmen kuukauden aikana on tullut tehtyä. Mutta mitä tällä hetkellä on reissusta mielessä? Mitä kerron ihmisille jotka kysyvät "No oliko hyvä reissu ja millasta siellä Koreassa on?"

Negatiivisimmassa päässä on oudot ruuat ja juomat (mm. kalansisälmyssoppa, luukeitto, kalmari, ja nuudeleita riisin kanssa ja kukaan ei voi väittää että soju on hyvää!), lattialla nukkuminen, hardcore koulutussysteemi mutta silti ihmisten huono englanninkielentaito, se että rakennuksistä lämmitetään vain makuuhuoneiden lattiat jolloin esim. käytävät, suihkut ja vessat jäävät kylmiksi. Ei kiva. Myös itsenäisyys tuntui olevan välillä vaikeaa saavuttaa kun isäntä haluaa järjestää kaiken puolestasi...

Mukavina muistoina ovat toisaalta juuri ystävälliset ja avuliaat ihmiset, vuoria silmänkantamattomiin minne ikinä meneekin, suolainen merileväpaperi sekä makeat perunat (nam!) savitöiden tekeminen, puikoilla syöminen, karaokekopit sekä paikallinen muoti (ihmiset pukeutuvat todella tyylikkäästi kaikkialla).

Koko matka tuntuu täältä kotoa käsin hyvin epätodelliselta. Kolme kuukautta irti omasta elämästäni, ehkä jopa omasta itsestäni sillä vieraassa kulttuurissa ja vieraassa seurassa huomasin käyttäytyväni hieman eri tavalla kuin kotona. Olin (maassa maan tavalla) ystävällisempi, hymyilevämpi, korrektimpi ja viljelin huumoria vähemmän. Mirella Koreassa teeskenteli enemmän kuin Mirella Suomessa. Koreassa olin vieraana, Suomessa olen kotonani. En myöskään jaksanut välittää juurikaan ulkonäöstäni sillä eihän minua siellä kukaan tuntenut :D

Konkreettisena muistona matkasta jäi kasapäin valokuvia ja videopätkiä! Saimme Intanin kanssa myös meille tehdyn jäähyväisvideon muistoksi mikä sisälsi kuvia matkamme varrelta ja eri oppilaiden ja opettajien jäähyväis- ja kiitossanoja meille. Sain myös liikuttavan paljon kirjeitä oppilailta viimeisenä päivänä jossa he kiitiivät yhteisestä ajasta ja kertoivat että minua tulee ikävä. Myös me teimme Intanin kanssa oman jäähyväiskorttimme joka päätyi koulun seinälle. KIITOS GREEN DREAM!

Kaikkein kokskettavinta oli kuitenkin eräältä kolmosluokkalaiselta pojalta saamani kirje. Hän ei ollut yksi oppilaistani mutta olimme samoilla savityötunneilla. Hän ei puhunut juurikaan englantia joten kommunikointimme oli vähäistä. (Poksuttelimme mm. kuplamuovia ja hän opetti minulle sanan "paska" koreaksi) Viimeisenä päivänä hän istui puun alla soittamassa kitaraa ja kun menin ottamaan hänestä valokuvaa, hän alkoi soittaa yhtä kappaleistamme jonka hän oli opetellut antamaltani cd-levyltä. Hän soitti ja minä lauloin.

Lähtöpäivänäni en nähnyt häntä enää mutta eräs opettaja välitti hänen antamansa paketin minulle. Paketissa oli hänen tekemänsä pieni kukkaruukku ja kirje, missä hän kertoi kauniin sanoin katuvansa sitä ettei viettänyt enemmän aikaa kanssani ja miten hän ei koskaan tule unohtamaan sitä miten musisoimme yhdessä puun alla. Hän toivoi että tapaamme vielä joku päivä musiikin merkeissä. (Hän oli varmasti saanut paljon apua kirjeen kirjoittamiseen englanniksi) Minua harmittaa se että en voi vastata hänelle.

Sain myös paljon kansainvälisiä ystäviä joihin, kiitos Facebookin, voin pitää yhteyttä jatkossakin. Ja tottakai matka auttoi minua myös näkemään oman kulttuurini ulkopuolelle ja ymmärtämään erilaisuutta. Suomessa on paljon hyvää mutta on hyvä olla tietoinen myös muusta arvostaakseen sitä. Ehkä menen Koreaan vielä joku päivä mutta nyt saa matkustelu vähäksi aikaa riittää ;)

Yllä savitöiden opettaja ja alla Nicolas perheineen

BYE BYE MILLELA

Aika sööttiä :D