Viime blogista on jo nelja paivaa aikaa ja vaikka mita on ehtinyt tapahtua. Maanantaista asti on ollut sellainen hassakka etta en ole yksinkertaisesti ehtinyt taikka jaksanut kirjoittaa. Nyt on ensimmainen vapaa iltapaiva. Tai voisimme me menna keramiikan kurssille tanaan(kin) mutta alan suoraan sanoen olla niin vasynyt etta tarvitsen hieman lepoa. Vielakaan en tieda mita aion tehda viikonloppuna silla koulu kiinni. Ehkapa joku oppilas ottaa meidat kotiinsa asumaan...

Sunnuntai-iltana saimme lukujarjestyksen jonka toteutus alkoi heti maanantaina. Silloin menimme iltapaivalla paikalliseen ala-asteelaisten iltapaivakerhoon leikkimaan lasten kanssa ja punomaan helminauhoja. Illalla opettelimme Korean kielen aakkosia. Tiistaina alkoi varsinainen englanninopetustyo. Toimin tyoparina Nicolasin (vai Nicolaksen?) kanssa joka on alunperin Kanadan ranskankieliselta alueelta, mutta asuu nyt Koreassa, korealaisen naisen kanssa ja heilla on 5kk vanha tyttovauva. Nicolas on kiinnostunut teatterileikkien ja forum-teatterin hyodyntamisesta englannin opetuksessa ja koska itse olen sitakin opiskellut olin innoissani hanen tapaamisestaan.

Nicolas on aito uushippi :) Kavi ilmi ettei han ole juurikaan tehnyt teatteria mutta se kiinnostaa hanta kovasti. Koska minulla on enemman koulutusta ja kokemusta, voimme oppia toinen toisiltamme englannin kielesta, pedagogiasta ja teatterista. Opetan Nicolaksen kanssa kaikkia luokkatasoja yhteensa 10 tuntia viikossa, tiistaista torstaihin. Tunnit ovat raskaita mutta uskon etta ne tulevat olemaan antoisia. Tiistai-iltana oli myos juhlat uusien opettajien kunniaksi, missa siemailin paikallisia alkoholijuomia. Riisiviinia, joka maistuu kiljulle ja Sojua  joka maistuu lahinna kossulle. Paikallinen olut sen sijaan on hyvaa.

Keskiviikko-iltapaivisin teen savitoita muiden oppilaiden kanssa. Eilen opin tekemaan oikein hienon kahvikupin! Jos teen joka viikko yhden esineen, minulla on niita kotiin palatessani lahes kymmenen ja mietinkin etta millahan saan ne kaikki kuljetettua... Keskiviikkoiltaisin pidamme Intanin kanssa myos kerhoa jossa keromme muille Indonesiasta ja Suomesta. Valmistelin hienon powerpoint-esityksen, lauloin "Kalliolle kukkulalle", naytin videon Duudsoneista ja syotin kaikille salmiakkia. Kaksi oppilasta jopa pitivat siita kovasti! Torstaisin meilla on myos mahdollisuus tehda savitoita muten kuten sanottua tanaan olen siihen liian vasynyt.

Kulttuurisokki hellitti aika nopeasti toiden alettua. Olen ollut jatkuvasti aktiivinen ja oppinut tuntemaan oppilaita ja opettajia yha enemman. Tuntuu melkein silta etta kaikki haluavat osan minusta eika minulla vain riita energiaa kaikille! Lisaksi yritan opetella korealaisia aakkosia ja sanoja jotta voisin kommunikoida heidan kanssaan paremmin. Aika kuluu nopeasti mutta kolme kuukautta tuntuu silti pitkalta. Tein seinalleni kalenterin josta ruksaan joka paiva yhden ruudun :) Ikavoin kotia mutta alan viihtya paremmin myos taalla.