Tana aamuna lahdin kirkkain mielin jalleen kavelylle Anseongiin lahettamaan postikortteja ja ostamaan kahvia ja deodoranttia. Takaisin tullessani koordinaattorimme tuli minua autolla vastaan ja poimi kyytiinsa ja toi minut takaisin koululle. Han kertoi etta koulu tullaan sulkemaan taksi viikoksi. Jo neljalla oppilaalla on sikainfluenssatartunta koulun sisalla, joten heidat kaikki lahetetaan koteihinsa ensi maanantaihin saakka. Opettajat jaavat koululle tyoskentelemaan koko viikoksi mutta tietenkaan minulle eika Intanilla ole opetusta.

Saamme jaada koululle jos haluamme, mutta ruokailu tulee olemaan vaikeaa, silla koulun ruokala on luultavasti kiinni eika taalla muutenkaan ole yhtaan mitaan tekemista kun koko koulu on tyhjillaan. Yksi vaihtoehto on matkustaa Koreassa viikon ajan mutta rahani alkavat olla sen verran loppu etta taman viikon matkustelu veisi ison osan joulukuun vuokrarahoista... Yritan viela toipua ensijarkytyksesta ja sopetua tilanteeseen. Talla hetkella vain haluan tulla takaisin kotosuomeen enemman kuin koskaan aiemmin.

Muutaman tunnin, epätoivoisen seinääntuijottelun ja kavereille chatissa vuodattamisen jälkeen  tilanne alkoi onneksi näyttää jo valoisammalta. Kuten Koreassa tapana on, täällä pidetään vieraista viimeisen päälle huolta. Joskus se menee liiallisuuksiin asti eikä saa olla hetkeäkään rauhassa, mutta toisinaan se on todella hyödyllistä.

Koska asuntola on tyhjä, meille järjestettiin pieni huone toisesta rakennuksesta jossa meillä on Intanin kanssa oma suihku (jossa on jatkuvasti lämmin vesi) ja oma nettiyhteys. Saan siis vihdoin oman läppärini nettiin omasa huoneessani! Normaalisti käymme asuntolan suihkuissa kilpaa 30 muun tytön kanssa ja lämmintä vettä tulee aamulla vain tunnin verran joten aamuseitsemältä on pakko nousta jos haluaa lämpimän suihkun. Nettiyhteys on yleensä ainoastaan päärakennuksen opettajanhuoneessa ja atk luokassa missä on aina paljon muitakin ihmisiä. Opettajamme tarjosi meille juuri illallisen kaupungilla ja osti meille aamupalatarpeet kaupasta joten voimme herätä milloin huvittaa ja surffailla netissä aivan niin kauan kuin haluamme!

Näin siis tämä yö. Loppuviikon saamme viettää (jos emme matkusta minnekään) kahden opettajistamme luona jotka asuvat kimppakämpässä ja he tarjoavat meille myös kaikki ruuat. Joten tämä viikko ei puitteiden puolesta näytä enää niin synkältä. Pakko myös mainita miten paljon piristi se että sain vuodattaa pahaa oloani Suomen ystäville chatin välityksellä. Ehkä tästä viikosta selvitään :)